Gabby Llanillo – STEM-uralle kuuluminen

Gabby Llanillo oli pienestä pitäen kiinnostunut peleistä – jopa silloin, kun hän oli ainoa tyttö huoneessa. Myöhemmin hän yhdisti lapsuusaikojen kiinnostuksen sinnikkyyteen ja loi itselleen menestyksekkään uran Riot Gamesin laadunvarmistajana ja laatupäällikkönä. Gabby ja Logitech MX tapasivat keskustellakseen #WomenWhoMaster-sarjan merkeissä siitä, kuinka hän löysi oman äänensä, mikä arvo monimuotoisuudella on pelaamisessa ja miten kestävä ura rakennetaan.

K: Millainen oli lapsuutesi? Olitko perinteinen tietokonenörtti?

Olin! Aloin harrastaa tietokoneita jo pienenä. Synnyin ja vartuin Filippiineillä, ja vietin suurimman osan lapsuudestani setäni nettikahviloissa. Ne olivat täynnä pelaajia ja tietokonenörttejä. Vietin aivan liian suuren osan vapaa-ajastani käyttämällä internetiä ilmaiseksi ja pelaamalla tietokonepelejä. Pelasin paljon strategisia pelejä, kuten Age of Empiresia, StarCraftia ja Warcraftia. Sen lisäksi pelasin Vice Cityä, Grand Theft Autoa ja muita pelejä, joita minun ei olisi pitänyt edes saada pelata. Koska olin hulluna tietokoneisiin ja peleihin, minusta tuli perheen IT-tukihenkilö.

K: Kuulostaa siltä, että perheesi tiesi sinun ymmärtävän tekniikan päälle. Hyväksyivätkö he sen, että lähdit STEM-alalle ja erityisesti peliteollisuuteen?

He tukivat minua valtavasti, ainakin mitä STEM-alan valitsemiseen tulee. Luulen, että he eivät vain tienneet, mistä videopeleissä on kyse. Äitini suhtautui teknisen alan valitsemiseen paljon avoimemmin sen takia, että hänkin opiskeli tietojenkäsittelyä koulussa, mutta seurasi lopulta kuitenkin kutsumustaan ja ryhtyi tanssinopettajaksi.

K: Sinäkin kuuntelit sydäntäsi ja lähdit peliteollisuuteen. Nyt työskentelet laadunvarmistajana. Miten kuvailisit työtäsi? Millainen on tyypillinen päivä?

Laadunvarmistuksessa työskenteleminen tarkoittaa samalla vastaamista laadusta. Siihen kuuluu testaamista, mutta tehtäväni on myös varmistaa, että tiimi osaa tehdä valistuneita päätöksiä uusien ominaisuuksien lisäämisestä. Arvioimme riskejä, mietimme esimerkiksi, mitä ”hyvä” tarkoittaa ja millainen tuotteen tulisi olla, ja punnitsemme tuotteen helppokäyttöisyyttä ja vetovoimaa. Kysymyksenasettelu on siis vähän laajempi kuin vain: ”Toimiiko tuote?” Kyse on sellaisen tuotteen tekemisestä, josta ihmiset nauttivat. 

Laadunvarmistus on loistava tapa oppia tuntemaan videopelikehityksen eri osa-alueet, koska siinä työskennellään niin tiiviisti eri kehittäjien kanssa, että koko prosessi tulee tutuksi. Laadunvarmistaja on kaikkein lähimpänä tuotetta.

K: Jotkut ihmiset, erityisesti naiset, mustat ja ruskeat ihmiset ja HLBTQIA+-yhteisöön kuuluvat ihmiset, kokevat, etteivät he voi olla IT-alan työpaikalla aidosti itsejään. Miten tuot itsesi kokonaisuutena työhösi?

En voi muuta kuin olla oma itseni joka tapauksessa. Aito minäni vain paistaa läpi. 

Olen onnekas, että minulla on kannustava tiimi ja päällikkö, jotka saavat minut tuntemaan, että voin olla oma itseni joutumatta esittämään jotakuta muuta. Ajattelin tosin jo yliopistosta lähtiessäni, että en enää oikeastaan välitä siitä, mitä ihmiset ajattelevat – aion olla oma itseni ja katsoa, miten asiat sujuvat.

K: Kuulostaa mahtavalta. Millä tavoin autat muita tuntemaan samalla tavalla?

Yritän aina pysyä selvillä tiimini kuulumisista ja kertoa työtovereilleni, että on hyvä puhua kulloisistakin tunnelmista ja siitä, miten asiat sujuvat. Yritän myös olla entistä näkyvämpi, kun keskustelen johtajien kanssa ja edustan tiimiämme – ollakseni esimerkkinä muille. Mielipiteiden esittäminen johtoportaalle on pelottavaa, varsinkin jos työntekijä on uusi ja epäilee omien ajatustensa arvoa, joten yritän voimaannuttaa muita oman toimintani kautta. 

Sen lisäksi, että olen laadunvarmistaja ja laatupäällikkö, toimin myös johtajana Rainbow Rioters -nimisessä työntekijäresurssiryhmässämme. Se on HLBTQIA+-resurssiryhmämme, jonka pyrkimyksenä on vaalia osallistavia yhteisöjä Riotissa ja sen ulkopuolella. Suunnittelemme tapahtumia sekä yrityksen sisällä että muuallakin läpi vuoden sen sijaan, että keskittyisimme vain Pride-kuukauteen. Ryhmä on tehnyt paljon uskomattoman hyvää työtä viime vuosien aikana: olemme suunnitelleet T-paitoja, järjestäneet paneelikeskusteluita queer-kollegojen kanssa, juhlistaneet Pride-kuukautta ja tarjonneet työntekijöille resursseja koko vuoden ympäri.

K: Kuka auttoi sinua urasi alussa? Oliko sinulla mentori?

Pääsin alalle ilman, että tunsin moniakaan. Sen jälkeen monet naiset ovat auttaneet minua. Cynthia Ibarra on ollut merkittävä hahmo urallani. Hän oli tiiminjohtajani edellisessä työpaikassani Naughty Dogissa. Hän oli tiimin peruskallio. Sain häneltä sekä henkistä että ammatillista tukea. Tunsin, että voin kääntyä hänen puoleensa muissakin kuin vain työhön liittyvissä asioissa, ja hän kannusti minua aina asioita kaunistelematta kehittymään työssäni.

K: Mitkä ovat parhaita neuvoja, joita olet saanut Cynthialta ja muilta mentoreiltasi?

Opi erottamaan kutsumustyön tekeminen ja hyväksikäyttö. Ota rennosti. Ihmiset ovat aina neuvoneet minua hidastamaan vauhtia. En edelleenkään noudata tätä neuvoa, mutta olen tietoinen siitä ja pyrin ottamaan sen huomioon. Minun on jatkuvasti muistutettava itseäni, että minulla on pitkä ura edessäni ja että on parempi työskennellä kestävästi kuin palaa nopeasti loppuun. Elämää jää niin paljon väliin, jos keskittyy koko ajan vain töihin.

Se on minulle vaikeaa, koska hoidan mielelläni asioita ja tykkään sanoa: ”Onnistuu!” Mutta kaikilla on rajansa, ja olen löytämässä omia rajojani.

K: Katsotaanpa hetki eteenpäin. Miten näet alan muuttuvan seuraavan vuosikymmenen aikana?

Uskoakseni monia pelottaa, että pelkän rahan ajatteleminen ja kapitalismi valtaavat koko pelialan. Peliteollisuudessa tunteella on kuitenkin niin tärkeä rooli, että toivoakseni asiat eivät koskaan ajaudu siihen pisteeseen. Olen edelleen sitä mieltä, että tämä on yksi parhaista toimialoista. 

Monimuotoisuus on myös silminnähden lisääntymässä pelialalla. Se kehitys toivottavasti etenee toivottavasti nopeammin kuin tekniikan alalla on tapahtunut. Tähän sisältyy myös kirjoittajien ja luovien ammattilaisten monimuotoisuuden edistäminen kulissien takana. On nimittäin niin, että kun luovan henkilöstön taustat ja äänet monimuotoistuvat, nämä näkökulmat heijastuvat myös peleissä.

K: Kun puhutaan alan muuttumisesta, kuvittele hetki, että tyttärentyttärentyttäresi päätyy laadunvarmistajaksi tai muuten pelialalle vuonna 2100. Miltä haluat hänen elämänsä näyttävän?

Toivoakseni hänestä ei tunnu, että hänen on oltava ainoa omaa väestöryhmäänsä edustava ääni. Haluan, että hän tuntee olevansa yksi monista, että hänellä on voimaa ja että hän on normaali. Tiedän, että ihmisillä on silloin ratkaistavanaan muita ongelmia, mutta en halua, että hänen mieleensä edes juolahtaa kysymys: ”Kuulunko minä tälle alalle?”