Sara Inés Calderón – Oivalluksia STEM-uralta

Sara Inés Calderónin tie johti tietotekniikka-alalle, mutta vasta monen mutkan kautta. Päästyään perille hän kotiutui kuitenkin nopeasti. Työskenneltyään vuosia konsulttina, ohjelmistosuunnittelijana, kirjoittajana, puhujana ja Women Who Code -järjestön Austinin-paikallisosaston toisena johtajana Sara pystyy nykyään puhumaan alastaan kokemuksen tuomalla näkemyksellä. Sara ehti äskettäin osallistua Logitech MX -tiimin #WomenWhoMaster-sarjaan ja kertoa ajatuksistaan oppimistyyleistä, tunneälyn merkityksestä loogisessa työssä ja siitä, miten kukin voi löytää paikkansa STEM-alalla.

K: Monien ihmisten kiinnostus matematiikkaan ja luonnontieteisiin herää varhain. Olitko sinä jo nuorena tyypillinen tietokonenörtti?

En ollut. Siirryin teknologia-alalle vasta aikuisena. Isäni työskentelee yliopistomaailmassa, joten olin tutustunut varhaisiin sähköpostialustoihin ja komentoliittymään jo ennen kuin America Online alkoi lähettää ihmisille ohjelmistoja CD-levyillä. Leikin niiden kanssa alakouluikäisenä. Pidin myös paljon Nintendosta ja 90-luvun pelikonsoleista, joita pelasin veljeni kanssa. Olin silti enemmänkin lukutoukka. Nuorena luin ja kirjoitin paljon, millä on muuten enemmän merkitystä ohjelmistosuunnittelun ja teknologian kannalta kuin ihmiset tajuavatkaan. Monet ajattelevat, että matematiikka ja luonnontieteet ovat ainoita tapoja harjoittaa loogista ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoja, mutta myös lukeminen ja kirjoittaminen vaativat paljon logiikkaa ja ongelmanratkaisua.

Kouluaikoina en kuitenkaan vielä tiennyt, mitä tietojenkäsittely on. Päädyin Stanfordiin 2000-luvun alussa, ja siellä aloin huomata teknologiakeskeisen kulttuurin ja talouden nousun. Se kiinnosti minua, mutta keskityin yliopistossa silti media-alan opintoihin ja työskentelin toimittajana, mistä etenin teknologian luomiseen. Journalistiurani aikana teknologia ja media lähentyivät toisiaan jatkuvasti, kunnes lopulta ne kietoutuivat tiiviisti yhteen. Siirtymiseni STEM-alalle ei siis ollut niinkään tietoinen päätös kuin luonnollinen kehitysaskel pyrkiessäni pysymään ajan mukana.

K: Oliko vaikeaa oppia vaaditut taidot useimpia muita alan ihmisiä myöhemmin?

Kieltämättä se oli ajoittain työlästä. Aloitin lopulta opinnot Sabio-nimisessä koodausopistossa Los Angelesissa. Kurssillani oli vain kahdeksan opiskelijaa, mutta kaikki heistä olivat paljon parempia koodaajia kuin minä. Joskus taitojeni taso alkoi masentaa, mutta itse asiassa opin siinä vaiheessa tärkeän asian: yleensä oletetaan, että älykäs ihminen pystyy omaksumaan asiat nopeasti ja intuitiivisesti, mutta toiset tarvitsevat yksinkertaisesti vähän enemmän totutteluaikaa tai heille on selitettävä asiat pari kolme kertaa, ennen kuin he oppivat tietyt käsitteet.

K: Vaikka et olisikaan maailman nopein koodaaja, mistä muista ominaisuuksista voisi olla hyötyä STEM-uralla – erityisesti naisten kohdalla?

Kokemukseni mukaan naiset ovat erittäin hyviä kommunikoimaan, ja se on aliarvostettu ominaisuus. Kommunikointihan on taito saada muut ymmärtämään, mitä tarkoitat. Jos ihmiseltä puuttuu tunneälyä sen varmistamiseen, että hänen käyttämänsä käsitteet ovat järkeenkäypiä myös muille, viestintä epäonnistuu ja työt seisahtavat. Niin sanotut pehmeät taidot ovat siis tärkeitä tehottomuuden ehkäisemisessä. Tämä jää usein huomiotta miesten johtamissa teknologiayrityksissä, joissa kukaan ei koskaan sano: ”Tosi hienoa, että Sara osaa muotoilla ongelmat niin osuvasti. Sen ansiosta ne saadaan aina ratkaistua hyvin nopeasti.” Sen sijaan niissä sanotaan: ”Jukra, Dave valvoi koko yön ja painoi hommia koko viikonlopun ja sai tämän koodin valmiiksi.” Sanoisin ehdottomasti:

Toinen seikka, jonka haluan mainita ja joka sopii yhteen ensimmäisen kanssa, on dokumentointi. Minä teen dokumentointia kaikkialla. Ja jälleen kerran: mitä hyötyä yritykselle on dokumentaatiosta? Se lisää tehokkuutta. Dokumentaatio edesauttaa yhteisymmärrystä ja opastaa ihmisiä käyttämään käsillä olevaa tekniikkaa mahdollisimman tehokkaasti. Uskon, että dokumentoinnin opettelemisesta voi olla suurta hyötyä ihmisille, jotka ovat aloittelemassa STEM-alalla.

Lopuksi sanoisin vielä, että naisiin kohdistuu ennakkoluuloja, jotka heidän on ylitettävä opetellessaan työskentelemään teknologia-alalla. Tällä alalla pitempään työskentelevät naiset ovat todennäköisesti keskimääräistä ahkerampia tai sitkeämpiä, ja siitä on hyötyä heillekin, oli se sitten reilua tai ei.

K: Nykyään monet nuoret, myös monet nuoret naiset, haluavat olla luovan työn tekijöitä ja työskennellä oman aikataulunsa mukaan. Sinulla on kokemusta sekä työntekijänä työskentelemisestä että freelancer-töistä. Osaatko antaa neuvoja ihmisille, jotka ovat harkinneet tätä vaihtoehtoa? Pitäisikö heidän valita erikoisala? Pitäisikö heidän käyttää enemmän aikaa verkostoitumiseen?

Sanoisin, että tapoja on monia. Minulle erikoisalan valitseminen on ollut helppoa. Käytän työssäni tiettyä ohjelmistoa. Se on nimeltään React Native, ja siinä käytetään pääasiassa JavaScriptiä puhelinsovellusten ohjelmointiin. Olen tehnyt tätä viisi vuotta, mikä on pitkä aika kyseisen ohjelmiston kohdalla, ja sen ansiosta kuulun nykyään kokeneisiin työntekijöihin. Minun asiani ovat siis parhain päin. Teknologia-alalla on kuitenkin aina oltava valmis mukautumaan, sillä muutos on jatkuvaa. Ennen nykyistä ratkaisua käytössä oli toinen JavaScript-ohjelmistokehys nimeltä Angular, joka oli todella suosittu. Angularia puolestaan edelsi jQuery. Varpaillaan pitää siis olla koko ajan.

Erikoistuminen ei silti ole välttämätöntä. Jos haluat olla freelancerina, voit valita laaja-alaisen lähestymistavan ja sanoa: ”Otan vastaan kaiken mahdollisen työn näissä kolmessa neljässä teknologiassa.” Töitä saattaa riittää mainiosti. Palkkiot luultavasti jäävät kuitenkin alhaisemmiksi kuin siinä tapauksessa, että erikoistut. Jokaisella vaihtoehdolla on siis hyvät ja huonot puolensa. Jos mietit, mihin sitten kannattaisi erikoistua, kannattaa käydä eri työpaikkasivustoilla ja kokeilla, kuinka monta paikkaa on tarjolla kunkin teknologian osaajille.

Verkostoituminen on myös loistava idea. Järjestöt, kuten Girls Who Code ja Women Who Code, voivat auttaa verkostoitumista huomattavasti. Esimerkiksi Austinin Women Who Codella on Slack-kanava, jolla on tuhansia käyttäjiä. Harva se viikko joku postaa: ”Meillä on avoin paikka, lähetä hakemus, niin lupaan suositella.” Jos siis etsit töitä tai tilaisuuksia, mistä tahansa alan organisaatiosta voi olla paljon hyötyä.

K: Naisten asema on parantunut sadan viime vuoden aikana valtavasti, mutta miten näet koko alan kehittyvän seuraavan vuosikymmenen aikana?

Mielenkiintoinen kysymys. Uskon, että erityisesti etätyö tulee muuttamaan alaa paljon ja saattaa tarjota naisille entistä osallistavamman ympäristön. Jos naisen täytyy esimerkiksi kuljettaa lasta kouluun ja taas kotiin, hän ei välttämättä pysty ottamaan vastaan kaikkia tarjottuja työpaikkoja, mutta etätöiden yleistyessä tällaiset rajoitukset poistuvat.

Myös erilaiset rahoitusmuodot kehittyvät, kuten joukkorahoitus ja uudet sijoitusmuodot. Nämä voivat viime kädessä luoda naisille ja PoC-ihmisille enemmän tilaisuuksia sekä oman yrityksen perustamiseen että kiinnostavien projektien tarjoamiseen monimuotoisille suunnittelutiimeille. Joka tapauksessa uskon, että tulevaisuus näyttää erilaiselta kuin se, mihin olemme tottuneet!