Nelly Cheboi opettaa teknisiä taitoja köyhyyden poistamiseen kestävästi

Nelly Cheboi on kunnianhimoinen teknologiajohtaja, joka haluaa saattaa useampia kenialaisia digitalouden piiriin ja kehittää tehokkaita, skaalautuvia ratkaisuja köyhyyteen. Ensimmäisenä yliopistovuotenaan hän aloitti koulun tätä varten, ja nyt hänen voittoa tavoittelematon TechLit Africa ‑järjestönsä opettaa 4 000:lle 5–14-vuotiaalle tietokoneen käytön perustaitoja. Nelly liittyi Logitech MX:n #WomenWhoMaster-ohjelmaan kertoakseen, kuinka hän auttaa yhteisöään Kenian maaseudulla antamalla ihmisille mahdollisuuden käyttää tietokonetta ja opettamalla heille digitaitoja.

K: Millainen lapsuutesi oli, ja miten se muokkasi sitä, mitä olet nyt?

Kasvoin Kenian Mogotiossa, joka on pieni kylä neljän tunnin matkan päässä Nairobista. Kasvoin köyhyydessä. Menin kouluun paljain jaloin ja menin nukkumaan nälkäisenä. 

Keniassa koulut ovat erittäin kalliita, varsinkin lukiot. Yksinhuoltajaäitini teki paljon töitä saadakseen maksettua vanhempien sisarteni koulutuksen. Naapurit sanoivat: ”Miksi teet niin paljon töitä saadaksesi tyttösi koulutettua? Tytöt menevät naimisiin, ei sinun tarvitse huolehtia heidän kouluttamisestaan.” Mutta hän halusi. Näin hänen yrittävän monenlaisia liiketoimia ja epäonnistuvan, mutta silti hänellä oli voimaa nousta ylös seuraavana päivänä ja yrittää uudelleen. Hän oli poikkeuksellinen, ja ihailin häntä. 

Tämä motivoi minua elämässä. Halusin äidin jäävän eläkkeelle, ja halusin rakentaa kestäviä ratkaisuja, jotka poistavat köyhyyden aiheuttaman tuskan.

K: Opiskelit yliopistossa Yhdysvalloissa ja päätit opiskella tietojenkäsittelytiedettä. Oletko aina ollut kiinnostunut tieteestä?

Ei, en tiennyt tekniikasta mitään. Se ei edes kuulunut sanavarastooni. Halusin lentäjäksi. Ajatuksena oli lentää pois köyhyydestä. Mutta ensimmäinen lentoni oli se, jolla lensin Amerikkaan, ja ymmärsin, etten oikeastaan halunnutkaan lentäjäksi. Joten yritin löytää jotain muuta, jota voisin tehdä. Olin aina pitänyt kemiasta, joten aloitin sen parissa. Tein kemian pääaineopintoja, kunnes valitsin toiseksi pääaineeksi sovelletun matematiikan. 

Ensimmäisenä opiskeluvuonna minun piti osana matematiikan pääainevaatimuksia suorittaa Java-ohjelmoinnin peruskurssi, ja ihastuin siihen heti. Jätin kemian pääaineopinnot ja vaihdoin pääaineeksi tietojenkäsittelytieteen. Suoritin tietojenkäsittelytieteen tutkinnon vuodessa!

K: Innostuit opiskeluaikana perustamaan koulun ja auttamaan yhteisöäsi. Miksi halusit tehdä jotain niin kunnianhimoista niin nuorena?

Sain yliopistossa työpaikan siivoojana. Koska olin ulkomaalainen opiskelija, sain työskennellä 20 tuntia viikossa minimipalkalla. Säästin kaikki rahat perheelleni. Sain lopulta säästettyä sen verran, että pystyin muuttamaan perheeni pois ränsistyneestä lapsuudenkodista, ja aloin tukea perhettäni, jotta äitini voisi vihdoin ottaa rennommin. Halusin tukea perhettäni, mutta tajusin, että jos lähettäisin rahaa kotiin joka kuukausi, en koskaan pystyisi auttamaan yhteisöäni. Niinpä päätin rakentaa koulun. Näin Zawadi sai alkunsa.

Koulu on kestävä. Vanhemmat maksavat noin 10 dollaria kuukaudessa lastensa koulunkäynnistä, ja tuo raha riittää opettajien palkkojen ja muiden tarpeiden maksamiseen. Lisäksi kaikki tietokoneet olivat aluksi sellaisia, joita keräsin työskennellessäni Amerikassa. Yliopistosta valmistuttuani työskentelin teknologiayrityksessä. Huomasin, kuinka monta tietokonetta näissä yrityksissä haaskataan; kolmen vuoden välein tietokoneista hankkiudutaan eroon, koska niistä tulee liian hitaita teknologiatyöntekijöille. Jotkut tietokoneista kierrätetään, mutta osuus on pieni. Aloin kerätä tällaisia tietokoneita ja viedä niitä koululle.

Näiden tietokoneiden myötä koulua alettiin käyttää uusien ideoiden esittelyyn yhteisölle. Koulu tarjoaa mahdollisuuden kokeilla ja auttaa muita oppimaan uutta.

K: Miten teit muutoksia koulun laajentamiseksi palvelemaan tyttöjä tasa-arvoisemmin?

Lapset tulivat koululle vapaa-ajallaan oppimaan perustaitoja, kuten tietokoneen tai hiiren käyttöä. Mutta pian huomasimme, että suurin osa kouluun palaavista oppilaista oli poikia. Tytöt jäivät kotiin auttamaan kotiaskareissa. Ymmärsimme, että yhdenvertaisen pääsyn takaamiseksi meidän oli siirryttävä olemassa oleviin kouluihin. Tästä hankkeesta tuli voittoa tavoittelematon TechLit Africa ‑järjestöni, joka yhteistyössä koulujen kanssa tarjoaa ongelmanratkaisuun, Internet-taitoihin ja omiin taitoihin luottamiseen keskittyvän opetussuunnitelman. Opetamme teknisiä taitoja, kuten koodausta, graafista suunnittelua sekä ääni- ja videotuotantoa – kaikki projektipohjaisena. Opettajat ja asiantuntijat katsovat opetussuunnitelmaa uranäkökulmasta, joten oppilas oppii käyttämään tietokonetta ja muuta tekniikkaa ammattimaisesti. Nykyään tavoitamme 4 000 oppilasta 10 koulussa. Seuraava tavoitteemme on tehdä yhteistyötä 100 koulun kanssa eri puolilla maata.

K: Miksi tyttöjen ja kaikkien oppilaiden, joiden kanssa työskentelet, on niin tärkeää kehittää digitaitoja?

Keniassa kaikki ovat yrittäjiä, mutta yritykset ovat hyvin, hyvin pieniä. Harvat niistä kasvavat pienyrityksestä keskisuuriksi yrityksiksi, jotka voivat työllistää ihmisiä.

K: Millä tavoin autat useampia naisia edistymään tieteellisteknisellä alalla ja muokkaamaan tulevaisuutta?

Yksi kiehtovimpia Keniassa havaitsemiamme asioita on, että koska ihmisillä ei ole kokemusta tietokoneista, kaikki ennakkoluulot ovat poissa. TechLit Africassa on 10-vuotias tyttö, joka rakastaa koodausta. Hän ei tee mitään muuta. On myös poika, joka mielellään muotoilee kirjeitä Word-dokumenteilla. Tämä mielletään yleensä sihteerin työksi. Poika pitää siitä. Ennakkoluuloja ei ole. Nämä lapset voivat tulla sisään puhtaalta pöydältä, löytää sovellukset, joista he pitävät, ja ilmaista itseään niillä. Tämä on yksi niistä vaikuttavista asioista, joita näen työssäni. Olemme poistaneet kaikki ennakkoluulot.